Olin päättänyt että reissun jälkeen teen fiilistely viideon musiikeilla koko matkasta. Tässä koko ylipitkä tuotos, samat biisit soi myös kypärän sisällä reissussa kuulokkeista: http://www.youtube.com/watch?v=8bo3gzwR4cU
Postitieltä: http://www.youtube.com/watch?v=GOSknsP_UDA&feature=youtu.be
Joen ylitys POV: http://www.youtube.com/watch?v=Q0pbPW_mGBs&feature=youtu.be
Joen ylitys: http://www.youtube.com/watch?v=ZX7PzrJtrYI
Tie Hamningbergiin: http://www.youtube.com/watch?v=NmA6z9IDLv4
Vardo tunneli: http://www.youtube.com/watch?v=aYM9KAsuGFM&feature=youtu.be
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
7. päivä Sunnuntai 9.6.2013 Tammela - Hämeenkoski
Aamulla 7 jälkeen ylös kahville.
Erkki oli jo pakannut autoon airot ja kalavehkeet valmiiksi.
hörpättiin sumpit ja lähdettiin kohti rantaa.
Harmi taas kerran etten hölmöyksissäni tajunnut taaskaan ottaa kuvia.
Kaloilla taisi olla paastopäivä kun ei lierot eikä uistimet kelvanneet. Toki jotain pientä tuli, Erkille pari hauen tumppia ja itse sain 1 affenen ja pari särkeä.
Mukavaa oli, hieno ja lämmin keli!
kymmenen jälkeen takaisin rantaan ja kämpille.
Tehtiin Erkin Honda skootteriin huoltoa, vaihdettiin öljyt koneeseen ja perään, ilmanputsarin tarkistus ja tulpan vaihto.
Huollon jälkeen evästä.
Kello oli yhden tienoilla kun rupesin suunnittelemaan viimeistä etappia kotia kohti.
mopo taas kerran kasaan, ja kohti kotia!
Jotenkin oli kotimatkalla haikea olo kun reissu alkoi olla päätöksessään, toisaalta aika voittaja fiilis kun rupesi tajuamaan koko reissun mittasuhteet hyvän musiikin pauhatessa kypärän sisällä, ja ajaessa kotikylän läpi hiljakseen.
Kotona puoli 4 iltapäivällä, tänään kilsoja huimat 90.
Tässä vielä karkeasti koko reitti: http://goo.gl/maps/GCPZl
Vielä muutamat kuvat reissun sankarista, Hondasta samoilla paikoillaan kun lähtiessä, mittarista loppukilsat.
Reissun kilsat on helppo katsoa, koska trippi mittari on nollattu reissuun lähtiessä kotipihassa ja sen jälkeen siihen ei ole koskettu. Se on nyt 4. kierroksella, joten kokonaiskilsat reissulta 3737km.
Ei voi muuta sanoa kuin että on se kova laite, perkele!!!
Kuljettaa tuommoisen matkan isoa äijää ja tuommoista määrää varusteita, ja vieläpä hurjissa olosuhteissa kuten postitiellä, ja pitkää baanaa kaasu auki eikä mitään oikutteluja paitsi nuo o-rengaspaskaketjut, mitkä ei tuohon vakiona kuulu, joten niitä ei voi Hondan häpeäksi laskea!
Olihan vähän helvetin hieno reissu! mukavaa oli kuitenkin päästä kotiin, mamman ja muksujen luokse, ja omaan punkkaan!
Nyt reissu on vasta oikeasti päätöksessään, kun tämä päiväkirja on tehtynä, ja lopussa.
Kiitos ja näkemiin, seuraavaan seikkailuun asti!
Peppe
Erkki oli jo pakannut autoon airot ja kalavehkeet valmiiksi.
hörpättiin sumpit ja lähdettiin kohti rantaa.
Harmi taas kerran etten hölmöyksissäni tajunnut taaskaan ottaa kuvia.
Kaloilla taisi olla paastopäivä kun ei lierot eikä uistimet kelvanneet. Toki jotain pientä tuli, Erkille pari hauen tumppia ja itse sain 1 affenen ja pari särkeä.
Mukavaa oli, hieno ja lämmin keli!
kymmenen jälkeen takaisin rantaan ja kämpille.
Tehtiin Erkin Honda skootteriin huoltoa, vaihdettiin öljyt koneeseen ja perään, ilmanputsarin tarkistus ja tulpan vaihto.
Huollon jälkeen evästä.
Kello oli yhden tienoilla kun rupesin suunnittelemaan viimeistä etappia kotia kohti.
mopo taas kerran kasaan, ja kohti kotia!
Jotenkin oli kotimatkalla haikea olo kun reissu alkoi olla päätöksessään, toisaalta aika voittaja fiilis kun rupesi tajuamaan koko reissun mittasuhteet hyvän musiikin pauhatessa kypärän sisällä, ja ajaessa kotikylän läpi hiljakseen.
Kotona puoli 4 iltapäivällä, tänään kilsoja huimat 90.
Tässä vielä karkeasti koko reitti: http://goo.gl/maps/GCPZl
Vielä muutamat kuvat reissun sankarista, Hondasta samoilla paikoillaan kun lähtiessä, mittarista loppukilsat.
Reissun kilsat on helppo katsoa, koska trippi mittari on nollattu reissuun lähtiessä kotipihassa ja sen jälkeen siihen ei ole koskettu. Se on nyt 4. kierroksella, joten kokonaiskilsat reissulta 3737km.
Ei voi muuta sanoa kuin että on se kova laite, perkele!!!
Kuljettaa tuommoisen matkan isoa äijää ja tuommoista määrää varusteita, ja vieläpä hurjissa olosuhteissa kuten postitiellä, ja pitkää baanaa kaasu auki eikä mitään oikutteluja paitsi nuo o-rengaspaskaketjut, mitkä ei tuohon vakiona kuulu, joten niitä ei voi Hondan häpeäksi laskea!
Olihan vähän helvetin hieno reissu! mukavaa oli kuitenkin päästä kotiin, mamman ja muksujen luokse, ja omaan punkkaan!
Nyt reissu on vasta oikeasti päätöksessään, kun tämä päiväkirja on tehtynä, ja lopussa.
Kiitos ja näkemiin, seuraavaan seikkailuun asti!
Peppe
 | |
| Lähtökilometrit |
 | |
| Loppukilometrit |
6. päivä Lauantai 8.6.2013 Multia - Tammela
Ihan ok unet laavulla. Heräsin jo ennen kellon soittoa 9 jälkeen.
Kirjoittelin vieraskirjaan näkötornin juurella terveiset ja laitoin rahaa lippaaseen polttopuista.
Mopo lähtökuntoon ja matkaan pitkin hiekkateitä.
Hassua että joka aamu kun pääsi liikkeelle niin alkoi hymyilyttää reissaaminen.
Kyllä mopomatkailussa vaan on jotain pyhää, kaikki selviytymiseen tarvittava mukana pyörän päällä.
Ajelin suoraan Jämsään jälleen kerran aamukahville ja mr. paninille.
tankkasin, ja matkaan kohti Padasjokea ja Hämeenlinnaa.
Padasjoella taas tauko.
Soittelin kaverille, Markolle josko oltaisiin käyty kahvilla jossain Hämeenlinnan tienoilla ja sehän sopi Markolle.
Marko odotteli turuntien varrella ST1:sen pihalla Suzukin kanssa, ja siitä jatkettiin 10 kilsaa forssaan päin kahvipaikkaan. Mukava oli ajella, harmi ettei tullut kuvaa otettua.
Kaffetta, tupakkia ja turinaa ja oli aika jatkaa kohti Tammelaa.
Tammelassa olin joskus 17 tienoilla.
Erkin kanssa rupattelua ja ajoissa nukkumaan.
kilsat: 263
reitti: http://goo.gl/maps/5CDA5
Kirjoittelin vieraskirjaan näkötornin juurella terveiset ja laitoin rahaa lippaaseen polttopuista.
Mopo lähtökuntoon ja matkaan pitkin hiekkateitä.
Hassua että joka aamu kun pääsi liikkeelle niin alkoi hymyilyttää reissaaminen.
Kyllä mopomatkailussa vaan on jotain pyhää, kaikki selviytymiseen tarvittava mukana pyörän päällä.
Ajelin suoraan Jämsään jälleen kerran aamukahville ja mr. paninille.
tankkasin, ja matkaan kohti Padasjokea ja Hämeenlinnaa.
Padasjoella taas tauko.
Soittelin kaverille, Markolle josko oltaisiin käyty kahvilla jossain Hämeenlinnan tienoilla ja sehän sopi Markolle.
Marko odotteli turuntien varrella ST1:sen pihalla Suzukin kanssa, ja siitä jatkettiin 10 kilsaa forssaan päin kahvipaikkaan. Mukava oli ajella, harmi ettei tullut kuvaa otettua.
Kaffetta, tupakkia ja turinaa ja oli aika jatkaa kohti Tammelaa.
Tammelassa olin joskus 17 tienoilla.
Erkin kanssa rupattelua ja ajoissa nukkumaan.
kilsat: 263
reitti: http://goo.gl/maps/5CDA5
5. päivä, Perjantai 7.6.2013 Luusua - Kannus - Multia
Herätys klo 10.00 melko hyvissä voimissa ja hyvin nukkuneena.
Menin huoltorakennukseen hampipesulle ja sen jälkeen palauttamaan mökin avaimen.
Ostin respasta kahvin ja menin ulos tupakille isännän kanssa.
Tarinaa olisi riittänyt taas varmaan vaikka koko päiväksi.
Pakkasin mopon ja lähdin liikenteeseen puolen päivän tienoilla.
Pysähdyin tauolle Pudasjärvellä jonkun hiekkatien varteen. Heti kun sain potan pois päästä, oli iso paarmajoukko kimpussa. niitä oli todella paljon. Äkkiä potta päähän ja menoksi.
Oulun seudulla kävin kahvilla Limingan jollain huoltsikalla.
Mielessä oli yöpyminen viime kesän reissulta tutussa paikassa Keuruun lähistöllä, joten matkaa oli vielä taitettavana.
Pakko oli myös käydä fiilistelemässä vuosia sitten tehdyn skootterireissun yöpymispaikaa, eli hotelli jokihelmi, Kannus.kello n.20.00
Matka jatkui tutuissa maisemissa aina yöpymispaikalle asti. Matkalla tosin google maps sekoili ja ajatti vaikka minkänäköisiä kiemuroita, ja laitoin koko vehkeen kiinni. Eipä sitä ole muutenkaan matkalla paljoa tarvittu. Kuvien ottaminen jäi aika vähiin näin matkan loppupuolella.
Perillä Nikaranperän laavulla 01.50
Olin täällä myös viime kesänä ja nukuin tuossa kodassa lattialla, nyt ajattelin nukkua laavussa.
Tein nuotion, lämmittelin, paistoin makkarat ja join parit kaljat.
Hyttysmyrkkyä naamaan, ja makuupussiin nukkumaan.
kilometrejä tuli n. 750
reitti karkeasti: http://goo.gl/maps/emNt8
Menin huoltorakennukseen hampipesulle ja sen jälkeen palauttamaan mökin avaimen.
Ostin respasta kahvin ja menin ulos tupakille isännän kanssa.
Tarinaa olisi riittänyt taas varmaan vaikka koko päiväksi.
Pakkasin mopon ja lähdin liikenteeseen puolen päivän tienoilla.
Pysähdyin tauolle Pudasjärvellä jonkun hiekkatien varteen. Heti kun sain potan pois päästä, oli iso paarmajoukko kimpussa. niitä oli todella paljon. Äkkiä potta päähän ja menoksi.
Oulun seudulla kävin kahvilla Limingan jollain huoltsikalla.
Mielessä oli yöpyminen viime kesän reissulta tutussa paikassa Keuruun lähistöllä, joten matkaa oli vielä taitettavana.
Pakko oli myös käydä fiilistelemässä vuosia sitten tehdyn skootterireissun yöpymispaikaa, eli hotelli jokihelmi, Kannus.kello n.20.00
Matka jatkui tutuissa maisemissa aina yöpymispaikalle asti. Matkalla tosin google maps sekoili ja ajatti vaikka minkänäköisiä kiemuroita, ja laitoin koko vehkeen kiinni. Eipä sitä ole muutenkaan matkalla paljoa tarvittu. Kuvien ottaminen jäi aika vähiin näin matkan loppupuolella.
Perillä Nikaranperän laavulla 01.50
Olin täällä myös viime kesänä ja nukuin tuossa kodassa lattialla, nyt ajattelin nukkua laavussa.
Tein nuotion, lämmittelin, paistoin makkarat ja join parit kaljat.
Hyttysmyrkkyä naamaan, ja makuupussiin nukkumaan.
kilometrejä tuli n. 750
reitti karkeasti: http://goo.gl/maps/emNt8
4. päivä, Torstai 6.6.2013 Ivalo - Luusua
Aamulla heräsin 10 aikaan kun teltta oli jumalaattoman kuuma. Aurinko
oli noussut puiden latvojen ylle ja grillasi telttaa. Ei muuta kun
kiilat irti maasta ja raahasin teltan varjoon. Tämä siirto auttoi noin
tunnin verran.
Ei auttanut kun tehdä sama siirto uudelleen.
Yritin nukkua puolille päivin ja nousin sitten jalkeille, yhtä omituisessa olotilassa kuin nukkumaan mennessä.
Onneksi vieressä oli pieni joki johon pääsin naamanpesulle, se virkisti hiukan.
Kuvassa teltta jo purettu ja mopo käynnissä.
Ajelin 30km Ivaloon "Ivalo river camping"iin, ja taas perinteisesti kahvi, ja tällä kertaa panini.
Olo parani taas ja ostin matkalle limpparin, ja matka jatkui etelään päin.
Jossain päin lappia tupakkitauko.
Sodankylässä pysähdyin sumpille keskustan R-kioskille.
Aika vireä kylä tuntui olevan, teini autoa kiersi kylää niin ettei meinannut sekaan sopia ja bassot jytisivät.
Automaatilta rahaa mukaan ja menoksi.
Rauhassa ajelin (eihän tuo muuten kuljekaan) Kemijärvelle matkalla muutaman kerran pysähdellen.
Ajoin paikallisen siwan eteen ja marssin sisälle ostamaan makkaraa, ja pari pinttiä bisseä.
Tulin pihalle ja kävin nurmikolle istuskelemaan, polttelemaan tupakkia ja katsomaan netistä yöpaikkaa.
"Ei se pala vaikka kuinka yrität" kuului kaupan edestä. "Lievästi" päihtynyt ukkeli nimeltään Ulkuniemen Martti, se vaan huuteli kaupan edessä. Kyseli että mitä puuhailen ja sanoin että Leiripaikkaa katselen.
"matkatuvallekko oot menossa?" hassua sinänsä että mulla oli tosiaan matkatupa campingin sivu auki ja sitä katselin. sanoin että justiinsa sinne ja Martti piti semmoisen myyntipuheen paikan puolesta, että
oli suorastaan pakko mennä sinne.
Martti tiesi mökkien hinnatkin, mutta perillä selvisi että olivat vielä Martinkin hintoja halvempia, jotka nekin olisivat minua tyydyttäneet.
Martin veli asuu matkatuvan lähistöllä ja Martin kotipaikka on myös siellä. Matkaa sinne oli 37km.
Martti myös tunsi matkatuvan omistajat ja pyysi kertomaan terviisiä.
Aikani tarinoin kaverin kanssa ja sitten irtauduin ja lähdin ajamaan Luusualle matkatupa campingiä kohti.
Matkatuvalle saavuin puoli 9 aikaan illalla, ja painelin suoraan respaan mökkiä tiedustamaan.
Sisällä kahviossa istui 3 miestä, ja ilmoitin heti että "Ulkuniemen Martilta terviisiä"!
Noniin, naurahti yksi miehistä ja heti perään kysyi että oliko Martti viihteellä? Taisipa olla sanoin.
Oli kuulemma kaverin setämies.
Harmi ettei tullut Martista kuvaa otettua, oli sen verran mukava kaveri.
Kummisetä Erkki soitteli ja kyseli olisinko tulossa hänen luokseen Tammelaan lauantaina?
Sehän vain passasi.
mökki 30€ ja sauna 10€.
Otin myös saunan.
Paikan nuori-isäntä olisiko ollut justiinsa 18 vuotta, antoi viritys vinkkejä mopoon ja sai myytyä tuon
saunavuoron, oli ihan kaverin erillinen oma bisnes tuo saunan lämmitys.
Puusauna oli lämmennyt 22.00 ja eikun saunaan!
Kyllä hymyilytti kun näin tämän, oli pakko hakea puhelin kauempaa mökiltä että sain kuvan tästä.
Tämä on hieno!!!
Hyvät oli löylyt ja kaljat!
Saunan jälkeen kävin kävelemässä ja katselemassa aluetta ja törmäsin paikan isäntään jolla ikää oli jo runsaammin.
istuskeltiin respan edessä patruunan kanssa tupakilla ja juttelemassa melkein 01.00 asti.
Yritin jo aiemmin päästä pötkölleen, mutta isännällä tarinaa riitti, ja punaista norttia paloi. Mukava ukkeli.
kilometrejä 333
Ei auttanut kun tehdä sama siirto uudelleen.
Yritin nukkua puolille päivin ja nousin sitten jalkeille, yhtä omituisessa olotilassa kuin nukkumaan mennessä.
Onneksi vieressä oli pieni joki johon pääsin naamanpesulle, se virkisti hiukan.
Kuvassa teltta jo purettu ja mopo käynnissä.
Ajelin 30km Ivaloon "Ivalo river camping"iin, ja taas perinteisesti kahvi, ja tällä kertaa panini.
Olo parani taas ja ostin matkalle limpparin, ja matka jatkui etelään päin.
Jossain päin lappia tupakkitauko.
Sodankylässä pysähdyin sumpille keskustan R-kioskille.
Aika vireä kylä tuntui olevan, teini autoa kiersi kylää niin ettei meinannut sekaan sopia ja bassot jytisivät.
Automaatilta rahaa mukaan ja menoksi.
Rauhassa ajelin (eihän tuo muuten kuljekaan) Kemijärvelle matkalla muutaman kerran pysähdellen.
Ajoin paikallisen siwan eteen ja marssin sisälle ostamaan makkaraa, ja pari pinttiä bisseä.
Tulin pihalle ja kävin nurmikolle istuskelemaan, polttelemaan tupakkia ja katsomaan netistä yöpaikkaa.
"Ei se pala vaikka kuinka yrität" kuului kaupan edestä. "Lievästi" päihtynyt ukkeli nimeltään Ulkuniemen Martti, se vaan huuteli kaupan edessä. Kyseli että mitä puuhailen ja sanoin että Leiripaikkaa katselen.
"matkatuvallekko oot menossa?" hassua sinänsä että mulla oli tosiaan matkatupa campingin sivu auki ja sitä katselin. sanoin että justiinsa sinne ja Martti piti semmoisen myyntipuheen paikan puolesta, että
oli suorastaan pakko mennä sinne.
Martti tiesi mökkien hinnatkin, mutta perillä selvisi että olivat vielä Martinkin hintoja halvempia, jotka nekin olisivat minua tyydyttäneet.
Martin veli asuu matkatuvan lähistöllä ja Martin kotipaikka on myös siellä. Matkaa sinne oli 37km.
Martti myös tunsi matkatuvan omistajat ja pyysi kertomaan terviisiä.
Aikani tarinoin kaverin kanssa ja sitten irtauduin ja lähdin ajamaan Luusualle matkatupa campingiä kohti.
Matkatuvalle saavuin puoli 9 aikaan illalla, ja painelin suoraan respaan mökkiä tiedustamaan.
Sisällä kahviossa istui 3 miestä, ja ilmoitin heti että "Ulkuniemen Martilta terviisiä"!
Noniin, naurahti yksi miehistä ja heti perään kysyi että oliko Martti viihteellä? Taisipa olla sanoin.
Oli kuulemma kaverin setämies.
Harmi ettei tullut Martista kuvaa otettua, oli sen verran mukava kaveri.
Kummisetä Erkki soitteli ja kyseli olisinko tulossa hänen luokseen Tammelaan lauantaina?
Sehän vain passasi.
mökki 30€ ja sauna 10€.
Otin myös saunan.
Paikan nuori-isäntä olisiko ollut justiinsa 18 vuotta, antoi viritys vinkkejä mopoon ja sai myytyä tuon
saunavuoron, oli ihan kaverin erillinen oma bisnes tuo saunan lämmitys.
Puusauna oli lämmennyt 22.00 ja eikun saunaan!
 |
| näkymä saunan rapuilta |
Kyllä hymyilytti kun näin tämän, oli pakko hakea puhelin kauempaa mökiltä että sain kuvan tästä.
Tämä on hieno!!!
Hyvät oli löylyt ja kaljat!
Saunan jälkeen kävin kävelemässä ja katselemassa aluetta ja törmäsin paikan isäntään jolla ikää oli jo runsaammin.
istuskeltiin respan edessä patruunan kanssa tupakilla ja juttelemassa melkein 01.00 asti.
Yritin jo aiemmin päästä pötkölleen, mutta isännällä tarinaa riitti, ja punaista norttia paloi. Mukava ukkeli.
kilometrejä 333
3. päivä, keskiviikko 5.6.2013 Karigasniemi - Hamningberg - Vardo - Ivalo
Heräsin 10 maissa aamulla, kroppa oli aika väsyneen tuntuinen. kävin
maksamassa mökin ja harjasin leegot, pakkasin mopon ja lähdin
tankkaamaan ja aamukahville. Oli muuten varmaankin lähiaikoina lakattu
tuo mökin lattia, kiilsi komeasti!
Tässä erikoisen nimisessä kahvipaikassa ostin elämäni tähän asti kalleimman kahvin, 2,50 ja villilohi ruisleivän 4,00 euroa.
Leivän välissä ollut "villilohi" ei pyrstöään ollut heiluttanut varmaankaan pitkään aikaan, maistui meinaan todellakin villiltä tuo leipä.
Oli kuulemma käynyt juuri äskettäin bussillinen turisteja, ja vain tuo leipä oli jäänyt jäljelle nälkäiseltä laumalta. Sisäinen salapoliisini taas alkoi epäillä tämän kertoman toden peräisyyttä kun maksoin kortilla ja odoteltiin n. 5min ennenkuin kone hyväksyi suorituksen. Päivän ensimmäinen maksu on kuulemma aina hidas, hmmmm...
Nyt rauhassa ajelemaan etelään päin Angelin hiekkatietä.
10 km ajettua tuli olo että pakko pysähtyä ja funtsata uudestaan koko hommaa.
pysähdyin joen penkalle tupakille.
Tuntui siltä että ei hemmetissä vielä etelään päin kun nyt ollaan pelipaikkojen äärellä.
Mitä sitten jos vähän väsyttää ja kroppaa särkee, tänne ei ihan heti uudestaan pääse. Yhtäkkiä homma oli
selvä, takaisin Norjaan ja koilliseen.
Ajelin takaisin Karigasniemeen ja siitä tenojokivartta Utsjoelle ja Nuorgamiin jossa tankille ja kahville.
Nuorgamissa menin kahville ja jätin mp3 soittimen lataukseen mopoon kiinni.
Kuinka ollakaan, kun olin lähdössä sitä ei enää ollutkaan.
Se oli varmasti vielä kiinni viereisessä kaupassa käydessäni, ja mielestäni myös huoltsikan pihassa.
Katselin tieltä kaupan ja huoltsikan väliltä, mutta turhaan.
Oli ilmeisesti Alfred Pitkäkyntinen käynyt kylässä.
No ei se mitään, puhelimessa on samat kipaleet. Se oli vaan niin nätin vaalean punainen, niisk!
Rajan yli ja kohti Vardöä ja Hamningbergiä, joka oli toinen vaihtoehto ennen kuin päädyin lähtemään Altaan.
Maisema muuttui melko nopeasti hyvin erilaiseksi kuin aiemmin, puita ei enää näkynyt missään, ja valtava meri oli kokoajan oikealla puolella. Rantaviivaa pitkin ajamaan eteenpäin.
Vadsön eli vesisaaren kohdalla rupesi ilma muuttumaan huonommaksi ja näytti jopa siltä että saattaisi alkaa ukkostamaan. Pakko pysähtyä seuraamaan tilannetta toviksi.
Samalla tuli öljyttyä nuo o-rengaspaskaketjut.
Puolisen tuntia katselin pilvien suuntaa, näytti että menevät pois päin. Päätin jatkaa eteenpäin.
Hyvä päätös, ilma alkoi selkiintyä hiljalleen.
Maisema oli aivan uskomaton! Välillä tuntui että olisi ajanut kuussa, pelkkää hiekkaa ja kivikkoa ympärillä, siis mikäli niiden kuu-kuvien aitouteen on uskominen. Siellä tuskin on 2-kaistaisia asfaltti teitä ja eläimiä kuitenkaan. Noh, se asia jätettäköön hieman toisenlaisten sivustojen pohdittavaksi.
Matkan varrella oli myös toisinaan lampaita, välillä poroja keskellä tietä jotka poukkoilivat päättömästi tien puolelta toiselle.
Viimeinen 36 kilometriä Hamningbergin hylättyyn pikkukylään oli yksikaistaista asfalttitietä läpi kivierämaan, ja kallionkielekkeiden reunoilla kiemurteleva tie ilman kaiteita oli kuin suoraan sadusta. Aivan uskomaton tie!
Viimein perillä Hamningbergissä, jota jotkut kutsuvat lempinimellä "maailmanloppu".
Paikkahan on Euroopan koillisin kolkka, joka loppuu Barentsin mereen.
Siellä lepäävät kaikki Hamningbergin ympärivuotiset asukkaat.
Viimeinen vakituinen asukas kuoli 1993 joka oli pastori M A Pettersen.
Aika vaikuttava paikka.
Mäen huipulle näytti pieni kyltti jossa luki "turist bakken", ja tottakai sinne piti mennä käymään.
Mäen päällä näkymä oli todella hieno. 180 astetta edessä pelkkää merta, ei saaria, ei mitään.
Meri oli jotenkin NIIIIN ISO!
Valokuvia olisi vaikka kuinka mutta mikään niistä ei tee oikeutta tälle hienolle näkymälle.
Huipulla oli myös sodan aikaisia ilmeisesti IT-tykkien valettuja betonijalustoita ja joitain rautaosia sekä romahtanutta bunkkeristoa.
Hienoin paikka tällä reissulla eväiden keittoon. Kyllä maistui Nuorgamista ostettu Maggin "pastaria" valmis mössö makkaran kera.
Tarkoitus oli yöpyä kylässä teltassa, mutta yltyvä tuuli ja kylmyys saivat minut muuttamaan mieleni.
Kovasti oli matkaa kotiin täältä, ajattelin välillä ja mieleen hiipi ajatus, että mitä jos Honda ottaakin täällä lopputilin? sitä se ei onneksi tehnyt o-rengaspaskaketjuista huolimatta. Ei sillä, oli minulla mukana varaketjut, koska epäilin noiden ketjujen toimintaa jo alun alkaenkin.
Ikävä oli jättää näin hieno paikka taakse ja lähteä takaisin päin mutta se vaan oli tehtävä. Kello n.20.30
Videota Hamningbergistä Vardöön ajaessa:
kannattaa laittaa äänet jo nyt pienemmälle...
http://www.youtube.com/watch?v=NmA6z9IDLv4
"ferist" luki varoituskyltissä ennen kuin täräytin täysillä tämmöisen yli. Lammas "aita" keskellä tietä täräytti rajusti kun en kerinnyt hiljentää ajoissa. Toista kertaa ei ohitettu tuota kylttiä hiljentämättä...
36km ajettu takaisin päin ja nyt on edessä Vardo tunneli, joka laskee jyrkästi alaspäin ja heti perään nousee jyrkästi meren alitse Vardön saarelle. Tunneli menee 88 metriä meren pinnan alapuolelle. Saari näkyy kuvassa vasemmalla.
videota todella heikolla kuvanlaadulla tunnelista ja saapumisesta saarelle.
http://www.youtube.com/watch?v=aYM9KAsuGFM&feature=youtu.be
Tankkaus saarella ja takaisin samaa karmivaa tunnelia pitkin.
Tana bru:ssa jaloittelemassa ja tupakki tauko. Kello n.01.00 ja aurinko paistaa.
Jotenkin outoa ajaa yöllä kun aurinko ei laske ollenkaan.
Alun perin oli tarkoitus ajaa Nuorgamista Suomeen ja tankille, mutta ajoin jossain kohtaa vituralleen ja jouduin ajaa koko matkan Utsjoelle Norjan puolella, tankkikin meni varalle. Myös varabensakanisteri oli tyhjä. Hiukan meinasi ahdistaa kun bensat melkein lopussa ja matkaa vielä jonkin verran.
Viimein tuli Utsjoen rajanylityspaikka, ja suoraan tankille ja sen jälkeen hyppimään lämpöä kehoon ja tupakille. Kuvista selviää ajankohta milloin olin Utsjoella ja sääolosuhteet...
Ajattelin, että kun pääsen Suomen puolelle, niin laitan teltan johonkin pusikkoon ja menen nukkumaan.
Nyt tilanne oli kuitenkin se että oli 9 astetta lämmintä ja tuntien ajaminen oli kylmentänyt koko ukkelin eikä huvittanut yhtään mennä pusikkoon telttaan palelemaan. Etelään oli siis suunta edelleen.
Yritin katsella 24h leirintäalueita tai mökkipaikkoja matkan varrella, mutta turhaan.
Viimein aamu 5 maissa oli pakko luovuttaa n. 30km ennen Ivaloa ja ajaa tien sivuun pienelle hiekka kentälle.
Ensimmäisenä mielessä että pakko tehdä tulet tai jäädyn kuoliaaksi.
Melko sekavassa mielen tilassa ja kylmissäni etsin kuusen ja männyn alaoksia kasaan ja sain tulet viimein tehtyä.
Samassa ajoi poliisiauto ohi. EI HELVETTI, keskellä ei mitään aamuyöllä ja poliisiauto!
tuli jotenkin rikollinen olo ja sammutin notskin heti ja painelin syvemmälle metsään tekemään uuden.
Onneksi löytyi valmis notskipaikka.
Viimein sain makkarat paistettua ja teltan kuntoon ja pääsin nukkumaan ennen 6 aamulla.
päivän kilsat n. 760
ja reitti: https://maps.google.fi/maps?saddr=Karigasniemi&daddr=Hamningberg,+Norja+to:Vard%C3%B8,+Norja+to:Ivalo&hl=fi&ie=UTF8&ll=69.449842,29.794922&spn=3.806091,21.643066&sll=64.892958,26.0218&sspn=9.226674,43.286133&geocode=FSDsIgQd6oaKASlxheDSki7MRTFQu5Wj2EYBCg%3BFfBaNAQdAy7TASkvOfnYMuvKRTH34fFojuAvyQ%3BFVDFMQQdq7HaASkHGlxJnsjKRTFOK4oqL7uiBg%3BFR2eFwQdAjikASk_afwf7xXNRTHAxJWj2EYBCg&oq=iva&mra=ls&t=m&z=6
Tässä erikoisen nimisessä kahvipaikassa ostin elämäni tähän asti kalleimman kahvin, 2,50 ja villilohi ruisleivän 4,00 euroa.
Leivän välissä ollut "villilohi" ei pyrstöään ollut heiluttanut varmaankaan pitkään aikaan, maistui meinaan todellakin villiltä tuo leipä.
Oli kuulemma käynyt juuri äskettäin bussillinen turisteja, ja vain tuo leipä oli jäänyt jäljelle nälkäiseltä laumalta. Sisäinen salapoliisini taas alkoi epäillä tämän kertoman toden peräisyyttä kun maksoin kortilla ja odoteltiin n. 5min ennenkuin kone hyväksyi suorituksen. Päivän ensimmäinen maksu on kuulemma aina hidas, hmmmm...
Nyt rauhassa ajelemaan etelään päin Angelin hiekkatietä.
10 km ajettua tuli olo että pakko pysähtyä ja funtsata uudestaan koko hommaa.
pysähdyin joen penkalle tupakille.
Tuntui siltä että ei hemmetissä vielä etelään päin kun nyt ollaan pelipaikkojen äärellä.
Mitä sitten jos vähän väsyttää ja kroppaa särkee, tänne ei ihan heti uudestaan pääse. Yhtäkkiä homma oli
selvä, takaisin Norjaan ja koilliseen.
Ajelin takaisin Karigasniemeen ja siitä tenojokivartta Utsjoelle ja Nuorgamiin jossa tankille ja kahville.
Nuorgamissa menin kahville ja jätin mp3 soittimen lataukseen mopoon kiinni.
Kuinka ollakaan, kun olin lähdössä sitä ei enää ollutkaan.
Se oli varmasti vielä kiinni viereisessä kaupassa käydessäni, ja mielestäni myös huoltsikan pihassa.
Katselin tieltä kaupan ja huoltsikan väliltä, mutta turhaan.
Oli ilmeisesti Alfred Pitkäkyntinen käynyt kylässä.
No ei se mitään, puhelimessa on samat kipaleet. Se oli vaan niin nätin vaalean punainen, niisk!
Rajan yli ja kohti Vardöä ja Hamningbergiä, joka oli toinen vaihtoehto ennen kuin päädyin lähtemään Altaan.
Maisema muuttui melko nopeasti hyvin erilaiseksi kuin aiemmin, puita ei enää näkynyt missään, ja valtava meri oli kokoajan oikealla puolella. Rantaviivaa pitkin ajamaan eteenpäin.
Vadsön eli vesisaaren kohdalla rupesi ilma muuttumaan huonommaksi ja näytti jopa siltä että saattaisi alkaa ukkostamaan. Pakko pysähtyä seuraamaan tilannetta toviksi.
Samalla tuli öljyttyä nuo o-rengaspaskaketjut.
Puolisen tuntia katselin pilvien suuntaa, näytti että menevät pois päin. Päätin jatkaa eteenpäin.
Hyvä päätös, ilma alkoi selkiintyä hiljalleen.
Maisema oli aivan uskomaton! Välillä tuntui että olisi ajanut kuussa, pelkkää hiekkaa ja kivikkoa ympärillä, siis mikäli niiden kuu-kuvien aitouteen on uskominen. Siellä tuskin on 2-kaistaisia asfaltti teitä ja eläimiä kuitenkaan. Noh, se asia jätettäköön hieman toisenlaisten sivustojen pohdittavaksi.
Matkan varrella oli myös toisinaan lampaita, välillä poroja keskellä tietä jotka poukkoilivat päättömästi tien puolelta toiselle.
Viimeinen 36 kilometriä Hamningbergin hylättyyn pikkukylään oli yksikaistaista asfalttitietä läpi kivierämaan, ja kallionkielekkeiden reunoilla kiemurteleva tie ilman kaiteita oli kuin suoraan sadusta. Aivan uskomaton tie!
Viimein perillä Hamningbergissä, jota jotkut kutsuvat lempinimellä "maailmanloppu".
Paikkahan on Euroopan koillisin kolkka, joka loppuu Barentsin mereen.
Siellä lepäävät kaikki Hamningbergin ympärivuotiset asukkaat.
Viimeinen vakituinen asukas kuoli 1993 joka oli pastori M A Pettersen.
Aika vaikuttava paikka.
Mäen huipulle näytti pieni kyltti jossa luki "turist bakken", ja tottakai sinne piti mennä käymään.
Mäen päällä näkymä oli todella hieno. 180 astetta edessä pelkkää merta, ei saaria, ei mitään.
Meri oli jotenkin NIIIIN ISO!
Valokuvia olisi vaikka kuinka mutta mikään niistä ei tee oikeutta tälle hienolle näkymälle.
Huipulla oli myös sodan aikaisia ilmeisesti IT-tykkien valettuja betonijalustoita ja joitain rautaosia sekä romahtanutta bunkkeristoa.
Hienoin paikka tällä reissulla eväiden keittoon. Kyllä maistui Nuorgamista ostettu Maggin "pastaria" valmis mössö makkaran kera.
Tarkoitus oli yöpyä kylässä teltassa, mutta yltyvä tuuli ja kylmyys saivat minut muuttamaan mieleni.
Kovasti oli matkaa kotiin täältä, ajattelin välillä ja mieleen hiipi ajatus, että mitä jos Honda ottaakin täällä lopputilin? sitä se ei onneksi tehnyt o-rengaspaskaketjuista huolimatta. Ei sillä, oli minulla mukana varaketjut, koska epäilin noiden ketjujen toimintaa jo alun alkaenkin.
Ikävä oli jättää näin hieno paikka taakse ja lähteä takaisin päin mutta se vaan oli tehtävä. Kello n.20.30
Videota Hamningbergistä Vardöön ajaessa:
kannattaa laittaa äänet jo nyt pienemmälle...
http://www.youtube.com/watch?v=NmA6z9IDLv4
"ferist" luki varoituskyltissä ennen kuin täräytin täysillä tämmöisen yli. Lammas "aita" keskellä tietä täräytti rajusti kun en kerinnyt hiljentää ajoissa. Toista kertaa ei ohitettu tuota kylttiä hiljentämättä...
36km ajettu takaisin päin ja nyt on edessä Vardo tunneli, joka laskee jyrkästi alaspäin ja heti perään nousee jyrkästi meren alitse Vardön saarelle. Tunneli menee 88 metriä meren pinnan alapuolelle. Saari näkyy kuvassa vasemmalla.
videota todella heikolla kuvanlaadulla tunnelista ja saapumisesta saarelle.
http://www.youtube.com/watch?v=aYM9KAsuGFM&feature=youtu.be
Tankkaus saarella ja takaisin samaa karmivaa tunnelia pitkin.
Tana bru:ssa jaloittelemassa ja tupakki tauko. Kello n.01.00 ja aurinko paistaa.
Jotenkin outoa ajaa yöllä kun aurinko ei laske ollenkaan.
Alun perin oli tarkoitus ajaa Nuorgamista Suomeen ja tankille, mutta ajoin jossain kohtaa vituralleen ja jouduin ajaa koko matkan Utsjoelle Norjan puolella, tankkikin meni varalle. Myös varabensakanisteri oli tyhjä. Hiukan meinasi ahdistaa kun bensat melkein lopussa ja matkaa vielä jonkin verran.
Viimein tuli Utsjoen rajanylityspaikka, ja suoraan tankille ja sen jälkeen hyppimään lämpöä kehoon ja tupakille. Kuvista selviää ajankohta milloin olin Utsjoella ja sääolosuhteet...
Ajattelin, että kun pääsen Suomen puolelle, niin laitan teltan johonkin pusikkoon ja menen nukkumaan.
Nyt tilanne oli kuitenkin se että oli 9 astetta lämmintä ja tuntien ajaminen oli kylmentänyt koko ukkelin eikä huvittanut yhtään mennä pusikkoon telttaan palelemaan. Etelään oli siis suunta edelleen.
Yritin katsella 24h leirintäalueita tai mökkipaikkoja matkan varrella, mutta turhaan.
Viimein aamu 5 maissa oli pakko luovuttaa n. 30km ennen Ivaloa ja ajaa tien sivuun pienelle hiekka kentälle.
Ensimmäisenä mielessä että pakko tehdä tulet tai jäädyn kuoliaaksi.
Melko sekavassa mielen tilassa ja kylmissäni etsin kuusen ja männyn alaoksia kasaan ja sain tulet viimein tehtyä.
Samassa ajoi poliisiauto ohi. EI HELVETTI, keskellä ei mitään aamuyöllä ja poliisiauto!
tuli jotenkin rikollinen olo ja sammutin notskin heti ja painelin syvemmälle metsään tekemään uuden.
Onneksi löytyi valmis notskipaikka.
Viimein sain makkarat paistettua ja teltan kuntoon ja pääsin nukkumaan ennen 6 aamulla.
päivän kilsat n. 760
ja reitti: https://maps.google.fi/maps?saddr=Karigasniemi&daddr=Hamningberg,+Norja+to:Vard%C3%B8,+Norja+to:Ivalo&hl=fi&ie=UTF8&ll=69.449842,29.794922&spn=3.806091,21.643066&sll=64.892958,26.0218&sspn=9.226674,43.286133&geocode=FSDsIgQd6oaKASlxheDSki7MRTFQu5Wj2EYBCg%3BFfBaNAQdAy7TASkvOfnYMuvKRTH34fFojuAvyQ%3BFVDFMQQdq7HaASkHGlxJnsjKRTFOK4oqL7uiBg%3BFR2eFwQdAjikASk_afwf7xXNRTHAxJWj2EYBCg&oq=iva&mra=ls&t=m&z=6
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)